Yhteisöllinen ja elämyksellinen harrastus - partio

Partiossa pääsee kokemaan ja tekemään niin paljon kuin mieli lystää. Tässä poimintoja viimeisiltä viikoilta:

8.-9.10. Ruskavaellus

Lippukuntamme HeTa on suuntaamassa ensi kesänä Lappiin leireilemään ja vaeltamaan, mutta lippukunnan toiminnassa ei vuosiin ole järjestetty vaelluksia - ainakaan virallisesti. Haikkeja on toki pidetty ja järjestetty, mutta vaelluskokemusta ei siis monilla ole nimeksikään.
Tilannetta saatiin parannettua oikein olan takaa kuitenkin Ruskavaelluksella. Ruskavaellukselle osallistui 21 seikkailijaa/tarpojaa sekä 7 johtajaa - ja kaikki täynnä intoa. :)

Lyhyemmän reitin porukka valmistautumassa lähtöön

Pidemmän reitin porukka jo valmiina matkaan

Reittisuunnitelmia tein lauantaita varten kaksi ja näin ollen porukka jakautui melko tasaisesti puoliksi eri reiteille.
Lyhyempi reitti kulki melko pitkän alkumatkan Säkyläntietä pitkin, mutta loppumatka oli suunniteltu Kuhankuonon reitistölle - myös pitkospuille. Toteutus ei loppujen lopuksi ollut aivan tämän mukainen, mutta harhailut ja reittimuutokset olivat hyviä opetuksia mukana olleille.
Pidempi reitti kulki lähes tulkoon pelkästään maastossa; poluilla, pikkuteillä, poluttomilla metsäpätkillä ja retkeilyreitistöllä. Meidän toteutunut reitti oli hyvin lähellä suunniteltua reittiä ja tarjosi osallistujille monta arvokasta oppia.

Komeat oli suomaisemat

Välillä pitää pysähtyä joko lepäämään tai tutkimaan karttaa

Pitkospuita oli mukava kulkea - varsinkin kun ne olivat tosi hyvässä kunnossa

Ilta meni rauhallisen leppoisasti Rantapihalla ja väsyneet vaeltajat valuivat hiljalleen omaa tahtia nukkumaan.
Sunnuntaina oli reipas ja kiireinen aamu, jossa aikaa ei ollut turhalle säätämiselle. Sunnuntain reitti takaisin Tortinmäkeen kulki pelkästään teitä pitkin eli kulkeminen oli helppoa, mutta ei silti niin helppoa kuin suunnitelma oli - näin ollen tuli todella kova kiire bussiin ja ne kuljetetut kilometrit saivat kaikkien ilmeet kireiksi. Perille pääseminen kaiken tämän jälkeen tuntui kertakaikkisen loistavalta.

Sunnuntaina paahdettiin tietä pitkin

Pidempi matka oli lopulta noin 23 km

Vaellus harvoin toteutuu täsmällisesti niin kuin se on suunniteltu, joten opittavaa riittää kerta toisensa jälkeen. Tästä vaelluksesta muistamme lukuisia oppeja, joista suurimmat voitaneen tiivistää avainsanoihin: rinkka + sen säädöt, kenkävalinnat, reittisuunnittelu, varareitti, aikataulutus, levot vs vaellus ja positiiviset ajatukset.

Kokemus oli upea - myös järjestäjälle - KIITOS vielä jokaiselle!!

Vink! Tästä on kirjoitettu myös lippukuntamme blogiin juttu.


16.10. syyskokous

Lippukuntamme on rekisteröity yhdistys, joten syksyisin ja keväisin pidetään sääntömääräiset kokoukset. Syyskokouksen avainasiat ovat lippukunnan toimihenkilöiden valitseminen tulevalle vuodelle, samoin lippukunnan hallituksen jäsenten valitseminen tulevalle vuodelle sekä tulevan vuoden toimintasuunnitelman, toimintakalenterin ja talousarvion hyväksyminen.
Näistä asioista keskustellaan usein etukäteen ja niitä valmistellaan kokousta varten huolella. Niinpä asiat saadaan melko nopeasti käsiteltyä - ja usein nähdään iloisia ilmeitä niin pesteistään luopuvien kuin uusia pestejä saaneiden kasvoilla.

Tällä kertaa asialistalla oli myös paljon keskustelua herättäviä aiheita: pienveneprojekti ja yhteisvastuuhanke. Ja näistä sitä keskustelua todella riitti :)

Syyskokous on virallinen, mutta mukava osa lippukunnan toimintaa. Kokoukseen osallistuessa tuntee pääsevänsä mukaan isojen päätösten tekoon ja vielä sellaisten päätösten, joilla on merkitystä. Syyskokous ei (ainakaan HeTassa) ole mikään kuiva, tylsä kokous!

20.10. HeTa-päivä

Heta juhlistaa nimipäiväänsä kalenterin mukaan 15.10. ja koska lippukuntamme lyhenne nyt saattuu olemaan HeTa, on lippukuntamme ottanut Heta-päivän omaksi perinteekseen. Tänä vuonna päivän suunnittelu- ja toteutusvastuu annettiin vanhimmille tarpojille eli Kenguruille.

Aloitimme Kenguruiden kanssa tapahtuman suunnittelun jo hyvissä ajoin ollessamme retkellä perheeni mökillä elokuun lopussa. Silloin päätimme teeman, ideoimme rasteja ja aloitimme mainosten teon.
Tapahtuman suunnittelu jätettiin taka-alalle muutamiksi viikoiksi ja syyskuun loppupuolella palattiin asiaan uudestaan - tällä kertaa kokouksessa. Silloin tehtiin suunnitelmat valmiiksi:
- aikataulutettiin tapahtuma: kellonajat tiedettiin, laskettiin alkuun, loppuun ja rasteille ajat
- päätettiin tapahtumapaikka: ulkona
- nimettiin rastit

Tältä toinen mainoksista lopulta näytti

Suunnitelmat oli tehty, joten viimeistelyt tehtiin vasta tapahtumaa edeltävien päivien aikana. Joka rastille valittiin rastimiehet ja heistä yhdelle annettiin vastuu rastista, mainostettiin tapahtumaa lippukunnan sosiaalisessa mediassa ja tekipä johtaja vähän varasuunnitelmiakin :D

HeTa-päivää vietettiin tosiaan torstaina 20.10. kahden tunnin ajan Henrikinkirkon pihalla ja lähiympäristössä. Aluksi kerrottiin, miksi Heta-päivää vietetään, mitä tänään on ohjelmassa ja jaettiin osallistujat viiteen ryhmään. Nämä ryhmät lähtivät sitten rastimiesten johdolla kohti ensimmäisiä rasteja ja siitä eteenpäin vaihdettiin rastia aina kymmenen minuutin välein.
Rastit olivat: hedelmäsalaatti-leikki, haarukka ja lihapulla -leikki, ateriakilpailu, riisikakun kuljetus ja ruokatietovisa.
Nopeasti arvioituna joka ryhmässä oli noin 15 osallistujaa eli 75 lippukuntalaista pääsi rasteja kiertämään ja tapahtumaa järjestämässä oli 11 henkeä eli kaiken kaikkiaan viileää syysiltaa oli viettämässä lähes 90 lippukuntalaista! :)

Komean punaisia ovat kirkon pihan puut

P.S. Muutakin on tullut tehtyä kuin partiossa pyörittyä, samojen viikkojen aikana syntyneistä joulukorteista juttua täällä.

Kirjamessut kolmipäiväisenä kokemuksena

Kirjoittelin ensimmäisestä messupäivästä ihan erillisen julkaisun - sen verran kova oli ekan messupäivän huuma :D
Sen jälkeen messuhuuma kuitenkin rajoittui some-kanaviin: instagram, snapchat, facebook ja twitter - kaikkiin paukkui päivityksiä. Blogi olisi vaatinut erikseen istumista alas ja kirjoittamista sekä kuvien valikointia - tähän ei tuntunut siinä kohtaa olevan aikaa.
Nyt koitan jotenkin summata sen kaiken :D

Eka messupäivä oli täynnä ohjelmaa, mutta jäi väliin kivasti aikaa kiertelyllekin - itse asiassa niin paljon, että kaikissa halleissa ehdin suht kaiken ainakin vilahdukselta näkemään ja joillakin ständeillä ehti jopa muutaman hetken viettää keskustellen, kuunnellen tai tutkien.
Sen päivän ohjelman suurimmat tähdet olivat (minulle) ehdottomasti presidentti Tarja Halonen sekä JVG toki kuningas Birgeriä ja hänen suojelukirjettä unohtamatta.
JVG:n rento asenne välittyi hyväntuulisesta haastattelusta.
Halonen veti enemmän asialinjaa etenkin keskusteluissa suojelukirjeestä ja Suomen tilanteesta, mutta avajaisissa hän paljasti "heikkoutensa" lukijana varsin leppoisin sanakääntein. "Minulla itselläni on tapana hyvän kirjailijan kirjan luettuani mässäillä hänen tuotantonsa kokonaan. Siksi haluan haastaa kaikki vastaavanlaiset lukijat näillä messuilla: poistukaa messuilta jonkin uuden kirjailijan kanssa."
Halonen oli kaiken kaikkiaan erittäin skarppina ja esiintyi hyväntuulisesti - hän näytti nauttivan messujen tunnelmasta ja ilmapiiristä.
Suojelukirjeeseen keskitin itse huomiota tosiaan jo perjantaina - onneksi! Sen verran haluttua sen näkeminen oli muina päivinä, että ruuhkaa tuntui aina olevan.
Se on todellakin kirje, johon liittyy paljon ja joka on hieno osa Suomen historiaa.

 

Toka messupäivä oli minulle ns "Donna-päivä". Päivän tärkeimmät ohjelmapoiminnat liittyivät kaikki häneen.
Messuaamu kuitenkin alkoi piristävällä, koomisella Alivaltiosihteerin ohjelmalla. Sen jälkeen ehti messuja kiertää yhdessä vanhempien kanssa.
Hyvissä ajoin siirryimme kuitenkin jo kohti Agricola-lavaa, jonka ympäristö oli jo siinä kohtaa täynnä ihmisiä. No, reunasta vaan hyvät paikat ja siinä pysyttiin. Lavalle nousi eittämättä yksi messujen odotetuimmista vieraista: Donna Leon <3
Ja kyllä sitä juttua olisi riittänyt vaikka ja kuinka. Donnan kanssa ei hirveästi puhuttu uusimmasta kirjasta, koska hänen uusin kirjansa ei tietenkään ole se sama, joka on nyt suomalaisten käsissä suomenkielisenä hänen teoksistaan. Keskustelussa puhuttiin sen sijaan paljon kirjoittamisesta ja hänen kirjoistaan yleensä.
Iskä pääsi myös jonottamaan hänen nimmariaan, kun lähipiirissä Donnan faneja sattuu olemaan - ja kyllä hän nimmarien kanssa sieltä palasi.
Donnan toinen esiintyminen oli paneelikeskustelussa iltapäivän (meidän osalta) päätteeksi. Paneelikeskustelussa olivat hänen kanssaan ruotsalainen Denise Rudberg, saksalainen Jan Costin Wagner ja suomalainen Jari Järvelä. Keskustelun otsikkona oli "is everything global in contemporary crime and suspense fiction".
Tämä paneelikeskustelu oli ihan hyvä, sen parasta antia olivat kaikki Donnan ja Denisen kommentit. Moderaattori ei oikein päässyt jännityksestään yli, eikä hän saanut juttujaan kulkemaan - sama vaivasi vähän miespuhujiakin. Sen sijaan Donnan ja Denisen anti oli erittäin mielenkiintoista.
Donnan lisäksi pääsimme kuulemaan kirjailijakohtaamista, kun tätä paneelikeskustelua edelsi eräs kirjailijakohtaaminen Heli Laaksosen ja Andrus Kivirähkin kohdatessa toisensa. Saimme myös lyhyen esittelyn Heli Laaksosen ja Elina Wallin uusimmasta lastenkirjasta.
Kannatti siis istua :)

Kolmatta messupäivää vietin taas itsekseni. Sen aamun avasi Turun Klassikot ry:n vetämä ja järjestämä paneelikeskustelu "Saksanpolskaa, ripaskaa ja rivitanssia". Lavalle ja sen läheisyyteen kerääntyi huikea joukko alan asiantuntijoita ja Jääskeläisen johtamassa keskustelussa oli lopulta hänen lisäkseen 12 osanottajaa. Ei ole epäilystäkään etteikö tällä otsikolla olisi voitu keskustella tuntikausia. Keskustelu oli rakennettu näppärästi useiden "tuhannen taalan kysymysten" varaan ja näihin kysymyksiin sitten asiantuntijat pääsivät haluamallaan kannalla vastaamaan. Jokainen kuuntelija oppi varmasti uutta Suomen historiasta.
Tästä keskustelusta olikin sitten jo riennettävä Agricola-lavalle, kun sinne nousi Robin. Robin otti yleisönsä erittäin hyvin ja fanikirjaan pohjautuva keskustelu käytiinkin fanien esittämien kysymysten avulla.
Toinen musiikin alan julkkis, jonka esiintymistä seurasin, oli Kuisti-lavalla nähty Juha Tapio. Siinä oli jotain yhteistä Robinin kanssa, mutta toisaalta aivan eri näkemys pääsi ilmoille.
Kolmannen messupäivän huipensi "polttoaineena positiivisuus"-paneelikeskustelu, jonka suurimmat tähdet minulle olivat Robin ja Pentti Oskari Kangas. Se keskustelu oli niin positiivista ja voimaannuttavaa, mutta myös hauskaa ja leppoisaa, että keskustelu tuntui loppujen kesken, kun oli aika julkistaa Turun ja Naantalin vuoden positiivisimmiksi valitut henkilöt.

Kaiken kaikkiaan kirjamessut kolmipäiväisenä kokemuksena oli todella mahtava ja aivan yli kaikkien odotusteni! Messuohjelmasta sai hirvittävän paljon irti ja messuständejä pääsi kiertämään aina uudestaan ja uudestaan.
Oli myös hienoa kokea messut nimenomaan someäänenkannattajana - kerrankin oli hyvä syy antaa kaikkien somekanavien huutaa kirjamessujulkaisuja. Uskon, että monet pääsivät näkemään messuista enemmän kuin itse ehtivät kokea seuraamalla someäänenkannattajien some-kanavia.